Minimipalkkojen eurooppalaista vähimmäistasoa perustellaan muun muassa sosiaalisilla oikeuksilla. Esimerkiksi Bulgarian työntekijät kiittäisivät, mutta onko minimipalkka vaarassa madaltua korkeamman palkkatason maissa – kuten Suomessa?
Eurooppalaisesta vähimmäispalkasta on käyty keskustelua pitkään. Kesällä puhe muuttui kertaheitolla konkretiaksi – tai ainakin lupaukseksi siitä.
EU-komission uusi puheenjohtaja Ursula von der Leyen lupasi tehdä ehdotuksen direktiivistä tai muusta sääntelystä, joka varmistaisi oikeudenmukaisen vähimmäispalkan jokaiselle työntekijälle Euroopan Unionin alueella.
Ennakkoarvioiden mukaan kysymyksessä olisi jäsenmaita suoraan velvoittava direktiivi tai EU-maiden ministerien muodostaman neuvoston suositus.
Uusi EU-komissio aloittaa todennäköisesti joulukuussa. Sen alustavaa esitystä minimipalkoista odotetaan aikaisintaan helmikuussa.
Eurooppalaisen vähimmäispalkan puolustajat ovat perustelleet muutosta sosiaalisilla oikeuksilla, köyhyyden ja palkkaerojen vähentämisellä, palkkakilpailun rajoittamisella, talouden tasapainottamisella sekä kysynnän vahvistamisella.
Toisaalta vastustajat katsovat, että muutos voi heikentää palkkoja, jos vähimmäispalkasta muodostuu yleinen palkkataso. Samoin pelätään, että se vähentää joustavuutta ja heikentää ammattiliittojen kykyä neuvotella jäsenilleen muita etuja.
Matalin palkka alle 2 e / tunti
Euroopan matalin minimipalkka on Bulgarian 1,70 euroa tunnissa. Monessa muussakin maassa vähimmäispalkat ovat erittäin matalat suhteessa keskipalkkaan ja työn tuottavuuteen.
Esimerkiksi Saksassa minimipalkka on reilut 9 euroa tunnissa. Järjestelmä on laajasti hyväksytty, ja sen arvioidaan avittaneen alimpien pakkojen nousua. Minimipalkan taso ei kuitenkaan riitä elämiseen läheskään kaikilla palkansaajilla. JHL:n saksalainen sisarliitto Ver.di vaatiikin minimipalkan korottamista 12 euroon.
– Euroopan maiden kilpailukyvyn parantamista matalalilla palkoilla ja palkkoja alentamalla ei myöskään ole mitenkään rajattu, kertoo SAK:n kansainvälisten asioiden päällikkö Pekka Ristelä.
Minimipalkan halutaan myös tuovan vastapainoa kilpailukykyyn perustuville vaatimuksille palkkamaltista eli palkankorotusten hillitsemisestä.
– Lisäksi uskotaan, että pienituloisiin kohdistuvat vähimmäispalkkojen korotukset vahvistavat tehokkaasti sisämarkkinoiden kysyntää.
Euroopan maista 22:ssa on lakisääteinen minimipalkka. Niiden kaikkien suuruuden näet alla olevasta taulukosta.
Selkeitä periaatteita kaivataan
On vielä mahdotonta sanoa, millainen Ursula von der Leyenin kaavailema direktiivi tai sääntely on. Niinpä myös sen vaikutukset suomalaisen työntekijän palkkanauhaan ovat toistaiseksi epäselvät.
Suomen ammattijärjestöjen keskusliitto SAK haluaa nähdä esityksen ennen kuin ottaa siihen kantaa. JHL on SAK:n jäsenliitto.
– Yleisesti ottaen tavoitteet ovat positiivisia ja tärkeitä, sanoo Ristelä.
– EU:n toimivalta palkkoihin on rajattu, enkä odota jäykkiä ohjeistuksia euromääräisistä vähimmäispalkoista enkä puuttumista eri maiden tapoihin päättää palkoista.
Ristelä suhtautuu luottavaisesti siihen, että yhteiset tavoitteet eivät pääse sotkemaan Suomen kansallista järjestelmää.
– Kaikelle EU-lainsäädännölle vaaditaan eri maiden laaja tuki. En usko, että siihen päästään yrittämällä puuttua voimakkaasti kansallisiin ratkaisuihin. Komission on pakko kuulla jäsenmaita ja löytää tarpeeksi joustava ratkaisu. Ja toki tulemme aikanaan tutkimaan komission esityksen erittäin tarkkaan Suomen kannalta.
Ristelän mukaan voisi sen sijaan olla hyvä selventää yleisiä periaatteita siitä, mikä on EU:ssa vähimmillään hyväksyttävä palkkataso.
– Ja myös EU:n perussopimuksen lähtökohtaa, että työmarkkinajärjestöillä on keskeinen rooli työelämän kehittämisessä ja palkoista sopimisessa.
Ainakin periaatteessa päämääränä onkin paitsi varmistaa kaikille eurooppalaisille säällinen palkka, myös tukea työmarkkinajärjestöjen vahvaa roolia ja mahdollisuuksia neuvotella palkoista.
Mikä on säällinen palkka?
Selkeitä yleiseurooppalaisia palkkauksen pelisääntöjä ei ole olemassa. Euroopan neuvoston sosiaalisessa peruskirjassa, joka määrittelee eurooppalaisten sosiaalisia oikeuksia, kuitenkin lukee, että kaikilla tulisi olla säällinen palkka.
Mikä sitten on säällinen palkka? Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea on tulkinnut peruskirjaa ja määritellyt lähtötason: 60 prosenttia keskipalkasta.
Myös Euroopan ammattiyhdistysliikkeen kattojärjestö ETUC on esittänyt, että vähimmäispalkkojen pitäisi olla vähintään 60 prosenttia jäsenmaan keskipalkasta.
– En odota puuttumista eri maiden tapoihin päättää palkoista.
– Tällä hetkellä sääntö toimii lähinnä moraalisena ohjeena, mutta jos komission ehdotukseen tulee jonkinlainen suhdeluku, se todennäköisesti on 60 prosenttia, Ristelä sanoo.
Edessä on myös keskustelu siitä, miten varmistetaan, että minimipalkkasuojan piirissä ovat kaikki työtä tekevät – kuten alustatyöntekijät, jotka häilyvät yrittämisen ja palkkatyön välimaastossa.
Yleissitovuus torjuu palkkaköyhyyttä
Muutama kymmenen senttiä. Vain sen verran minimipalkka vaikuttaisi joissain maissa tuntipalkkoihin, jos se olisi 60 prosenttia keskipalkasta, arvioi SAK:n työehtoasiantuntija Ismo Kokko.
Jyrkästä muutoksesta ei siis välttämättä olisi kyse.
Euroopan maista 22:ssa on lakisääteinen minimipalkka. Seitsemässä maassa minimipalkat määräytyvät työehtosopimuksilla.
– Suomalainen erityisyys on, että työehtosopimukset ovat yleissitovia. Siellä, missä yleissitovuutta ei ole, jää pohdittavaksi, mitä tehdä järjestäytymättömien yritysten työntekijöiden työehdoille, Kokko selittää.
– Yleissitovuuden ansiosta vaikutukset olisivat meillä maltilliset.
– Yleissitovuuden ansiosta kattamaton alue on meillä pienempi ja mahdollisen minimipalkkasääntelyn vaikutukset maltilliset. Palkkaköyhyys on meillä muutenkin vähäisintä ja toimeentulo yleisesti kohtuullisen hyvällä tolalla, Kokko huomauttaa.
Suomessa on paljon työehtosopimuksia, joista yleissitovia on 170. Niinpä Kokko ei suoraan osaa sanoa, ylittävätkö kaikki 60 prosentin rajan.
– Vähintään kohtuullisen lähellä tavoitetta olemme. Siellä, missä siihen ei ylletä, palkkoja todennäköisesti oikaistaisiin vaaditulle tasolle tietyn ylimenokauden kuluessa.
Ammattiliitot odottavat lopullista esitystä
Minimipalkka-asia on vaikea koko eurooppalaisen ay-liikkeen tasolla. Ammattiyhdistykset eivä ole vielä päässeet yhteisymmärrykseen siitä, kuinka suhtautua esitykseen.
JHL:n neuvottelupäällikkö Mari Keturin mielestä on hyvä, että suomalainen ammattiyhdistysliike ei halua sitoa käsiään ennen kuin komission lopullinen esitys on selvillä.
– Hankkeessa on hyvä olla mukana osoittamassa solidaarisuutta maille, joissa kamppaillaan erittäin matalien palkkojen kanssa, hän sanoo.
– Toisaalta meidän pitää saada täysi varmuus siitä, että uudella yleiseurooppalaisella sääntelyllä ei romuteta toimivia pohjoismaisia neuvottelujärjestelmiä, joilla matalapalkka-asiat pystytään jo nyt säätelemään hyvin.